Valtimotauti eli ateroskleroosi

Mikä on valtimotauti ja miten omaa riskiään voi pienentää?

shutterstock_90052969

Mikä valtimotauti on

Valtimotauti (= valtimonkovettumatauti = ateroskleroosi =”verisuonten kalkkeutuminen”) tarkoittaa verta kuljettavien valtimoitten ahtautumista, jonka seurauksena veren kulku suonissa heikkenee.

Tauti alkaa valtimoiden sisäpinnalta: pinnan alle alkaa kertyä pääasiassa veren LDL-kolesterolista (”paha kolesteroli”) peräisin olevaa materiaalia. Kertyminen on hidasta ja alkaa usein jo nuoruudessa.

Vuosien kuluessa kolesterolikertymä kasvaa ja alkaa pullistua suonen sisään, jolloin valtimon sisämitta kapenee estäen veren vapaata virtausta. Kolesterolikertymän pinta on usein hauras ja se voi revetä, jolloin paikalle muodostuu verihyytymä, joka tukkii valtimon. Sen seurauksena veren virtaus valtimossa äkisti heikkenee tai pysähtyy kokonaan, minkä seurauksena voi olla esim. sydän- tai aivoinfarkti.

Valtimotaudin seurauksia

Valtimot kuljettavat verta ja siten ravitsevat kudoksia. Kun valtimon ahtautuminen hidastaa veren virtausta, hapen saanti vähenee. Seurauksena on häiriöitä siinä elimessä, jonka verenkierrosta valtimo huolehtii.

Jos valtimon tukkeutuminen on osittainen, liian vähäinen hapen saanti aiheuttaa ruumiillisen rasituksen aikana kipua alueella, jonka verenkierrosta valtimo huolehtii. Yleensä kipu hellittää levon aikana. Jos valtimo tukkeutuu kokonaan, se tuntuu kovana jatkuvana kipuna, joka tuntuu levossakin. Seurauksena on kudoksen solujen kuolema eli kuolio verisuonen alueella. Tällöin puhutaan infarktista. Aina hapenpuute ei aiheuta tyypillistä kipua, esim. vanhuksen tai diabeetikon sepelvaltimotauti voi olla kivuton.

Eri valtimoiden herkkyys sairastua vaihtelee. Herkimpiä ovat sepelvaltimot, jotka kulkevat sydänlihaksen pinnalla ja tuovat verta sydänlihakselle. Osittainen tukos aiheuttaa rasituskipua rinnassa (angina pectoris), täysi tukos johtaa sydäninfarktiin, jolloin osa sydänlihaksesta menee kuolioon. Valtimotauti kehittyy usein myös aivovaltimoihin, joiden tukkeutuminen johtaa aivohalvaukseen. Alaraajojen valtimoiden ahtautuminen aiheuttaa katkokävelyä, ja pahimmassa tapauksessa varvas tai jalkaterä voi mennä kuolioon.

Mikä aiheuttaa valtimotaudin?

Useimmilla ihmisillä elintapoihin liittyvät riskitekijät määräävät valtimotaudin riskin suuruuden. Naisilla valtimotaudin riski on selvästi pienempi kuin miehillä. Samoilla riskitekijöillä naiset sairastuvat noin kymmenen vuotta myöhemmin kuin miehet. Tyypin 2 diabetes nostaa sekä miesten että naisten valtimotautiriskiä, mutta naisilla huomattavasti enemmän. Joillakin ihmisillä, esimerkiksi periytyvän kohonneen veren kolesterolin (FH-tauti) yhteydessä, perimän osuus on huomattava.

Kolme pääasiallista valtimotaudin riskitekijää diabeteksen lisäksi ovat tupakointi, suurentunut veren ”pahan kolesterolin” (eli LDL-kolesterolin) määrä ja kohonnut verenpaine. Veren rasvoista riskiä lisäävät myös pieni ”hyvän kolesterolin” (eli HDL-kolesterolin) ja suurentunut triglyseridi-rasvojen määrä. Valtimotaudin vaara lisääntyy jyrkästi, jos samalla henkilöllä on useita riskitekijöitä.

Kaikkia valtimotaudin syntyyn liittyviä tekijöitä ei tunneta. Joissakin suvuissa esiintyy sepelvaltimotautia tavallista nuoremmalla iällä, vaikka tunnettuja riskitekijöitä ei olisikaan. Näiden sukujen jäsenillä vaara sepelvaltimotautiin on suurempi kuin ihmisillä yleensä.

Valtimotaudilta suojaavia tekijöitä

Tavallista suurempi veren hyvän kolesterolin määrä pienentää taudin vaaraa. Tiettyjen ruoka-aineiden käyttöön liittyy tavallista pienempi valtimotaudin vaara. Näitä ovat etenkin kala, jonka vaikutus liittynee edullisiin rasvoihin, sekä vihannesten ja hedelmien runsas käyttö. Säännöllinen kuntoliikunta vähentää myös valtimotaudin vaaraa.

Valtimotaudin riskilaskuri

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tutkinut suomalaisten sairastumista sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen. Tulosten perusteella on laadittu riskilaskuri, jonka perusteella jokainen voi laskea keskimääräisen riskinsä sairastua seuraavan 10 vuoden aikana.

Valtimotaudin ehkäiseminen

Elintavoilla voidaan vaikuttaa tehokkaasti valtimotaudin riskitekijöihin ja sairastumisvaaraan. Alla olevassa listassa on elämäntapoihin liittyviä seikkoja, jotka tutkimusten perusteella vähentävät valtimotaudin riskiä:

  • Tupakoinnin lopettaminen
  • Ravitsemus:
    • Ruoan kovan (tyydyttyneen) rasvan vähentäminen ja pehmeän (tyydyttymättömän) rasvan lisääminen. Tavoite on, että kovasta rasvasta saadaan alle 10 prosenttia päivittäisestä energiasta.
    • Ruoan kuitumäärän lisääminen. Tavoite on 25–35 grammaa päivässä.
    • Kalaruokien syöminen, tavoite vähintään kaksi kertaa viikossa.
    • Hedelmien ja kasvisten runsas käyttö. Tavoitteena on 400 grammaa päivässä (perunaa ei lasketa mukaan).
    • Suolan käytön vähentäminen
  • Liikunta: Minimitavoite on 30 minuuttia liikuntaa useimpina päivinä viikossa. Runsaampi liikunta on suositeltavaa. Liikunnan tehon tulisi olla sellainen, että sen aikana lievästi hengästyy.
  • Painonhallinta: Painon ja etenkin vyötärönympäryksen pitäminen normaaleissa rajoissa (vyötärö miehillä alle 100 cm ja naisilla alle 90 cm) tai laihduttaminen (etenkin vyötäröltä!), jos ylipainoa on jo kertynyt.