Diabetes

Diabeteksen eri tyyppien syyt ja hoito ovat erilaisia.

OmaLääkärisi-6936

Mikä on diabetes?

Diabeteksen määritelmänä on, että aamuinen yön yli paaston jälkeen mitattu verensokeri on toistuvasti 7,0 mmol/l tai sitä suurempi. Täysin normaalin verensokerin yläraja on 6,0 mmol/l. Jos paastoverensokeri on välillä 6,1–6,9 mmol/l, tilaa kutsutaan ”heikentyneeksi paastosokeriksi”, joka usein johtaa diabeteksen kehittymiseen.

Diabeteksen toteamisessa voidaan myös käyttää myös sokerirasituskoetta, jossa verensokeri mitataan paastossa ja kaksi tuntia 75 gramman glukoosin nauttimisen jälkeen. Jos kahden tunnin arvo on yli 11 mmol/l, on kyseessä diabetes. Jos kahden tunnin arvo on välillä 7,8–11,0 mmol/l, tilaa nimitetään ”heikentyneeksi glukoosin siedoksi”, joka myös katsotaan diabeteksen esiasteeksi.

Vuodesta 2011 alkaen diabeteksen toteamiseen on hyväksytty myös HbA1c:n määritys verestä. Koetta kutsutaan myös nimillä ”sokerihemoglobiini”, ”sokeriprosentti” tai ”pitkäsokeri”. Jos sen arvo on 48 mmol/mol (6,5 %) tai enemmän, kyseessä on diabetes.

Diabeteksen yleisyys

Tyypin 2 diabeetikkoja on Suomessa noin 500 000. Heistä noin 200 000 sairastaa diabetesta tietämättään. Tyypin 1 diabetes on huomattavasti harvinaisempi sairaus, potilaita on noin 40 000, mutta muihin maihin verrattuna Suomessa on väestön määrään suhteutettuna poikkeuksellisen paljon tyypin 1 diabeetikkoja.

Eri diabetestyypit

Diabetesta tunnetaan useita eri tyyppejä. Päätyypit ovat tyypin 1 diabetes ja tyypin 2 diabetes. Aina diabetes ei ole tyypillinen 1 tai 2, tai potilaalla voi olla molempien tyyppien piirteitä yhtä aikaa.

Tyypin 1 diabeteksessä haiman solusaarekkeet tuhoutuvat autoimmuuni-ilmiön seurauksena. Seurauksena on totaalinen insuliinin puute. Insuliinin puutteen vuoksi hoitona tarvitaan alusta lähtien insuliinipistoksia.

Tyypin 2 diabetekselle on tyypillistä insuliiniresistenssi. Se tarkoittaa, että insuliinin säätelemä sokerin (glukoosin) siirtyminen verestä soluihin on heikentynyt. Ajan mittaan haiman insuliinia valmistavat solut väsyvät, minkä seurauksena verensokeri nousee ja diabetes puhkeaa. Insuliinin tuotanto heikkenee edelleen vuosien kuluessa, jolloin hoidoksi tarvitaan myös insuliinia.

Noin kolmasosalla ihmisistä on perinnöllinen taipumus tyypin 2 diabetekseen. Pelkkä perinnöllinen taipumus johtaa harvoin diabetekseen, jos henkilö säilyy normaalipainoisena ja liikunnallisena. Taipumus muuttuu usein diabetekseksi, jos paino nousee (etenkin jos ylipaino keskittyy keskivartalolle). Myös vähäinen liikunta lisää diabeteksen vaaraa.

Raskausdiabetes tarkoittaa veren sokeripitoisuuden suurenemista raskauden aikana. Verensokeri yleensä normaalistuu synnytyksen jälkeen, mutta jos ennaltaehkäiseviin toimiin (laihdutus, liikunta) ei ryhdytä, kolmannes äideistä sairastuu myöhemmin tyypin 2 diabetekseen.

MODY (”aikuistyyppinen diabetes nuorena” eli ”maturity-onset diabetes in the young”) on perinnöllinen diabetestyyppi, jota esiintyy alle 5 %:lla diabeetikoista. Sairaus periytyy vallitsevasti, joten jos toisella vanhemmista on sairaus, puolet lapsista perii sen. Nimensä mukaisesti se alkaa nuorella iällä, usein jo teini-iässä, mutta joskus diagnoosi voi viivästyä keski-iälle, jos sokereita ei ole terveystarkastuksissa mitattu. MODYa on montaa eri alatyyppiä. Yleensä verensokerit ovat vain lievästi kohonneet.

MODYn lisäksi tunnetaan muita perinnöllisiä diabetestyyppejä, jotka ovat hyvin harvinaisia.

Haimasairaudesta johtuva diabetes: insuliinia tuottavat saarekesolut sijaitsevat haimassa, joten haimasairaudet voivat häiritä niiden toimintaa. Tällaisia haimasairauksia ovat esimerkeiksi sappikivitaudin tai runsaan alkoholin käytön aiheuttama haimatulehdus, kasvaimet ja raudan kertymäsairaus.

Diabeteksen oireet

Tyypin 1 diabeteksen yleisin oire on laihtuminen ja väsymys. Muita oireita ovat suuret virtsamäärät ja lisääntynyt jano. Oireet ilmaantuvat asteittain muutaman päivän, viikon tai jopa kuukausien aikana. Jos taudin toteaminen viivästyy, sairaus voi edetä happomyrkytykseksi (ketoasidoosiksi), johon liittyy voimakas yleistilan heikkeneminen. Tila on hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä sairaalahoitoa.

Tyypin 2 diabetes kehittyy asteittain ja hitaasti kuukausien ja vuosien kuluessa eikä aluksi aiheuta voimakkaita oireita. Diabetes todetaan usein sattumalta, kun tehdään verikokeita muista syistä. Tyypin 2 diabeteksen oireina voi olla väsymystä varsinkin aterian jälkeen, ärtyneisyyttä ja jalkojen särkyjä sekä herkkyys erilaisille tulehduksille. Kun veren sokeripitoisuus suurenee enemmän, seurauksena on virtsanerityksen lisääntyminen ja janottaminen.

Diabeteksen lisäsairaudet (komplikaatiot)

Diabetekseen liittyy lisäsairauksia, jotka kehittyvät hiljalleen vuosien tai vuosikymmenien kuluessa. Useimmat niistä johtuvat suurentuneesta veren sokeripitoisuudesta. Mitä suurempi verensokeri on keskimäärin, sitä suurempi on lisäsairauksien riski.

Suuri verensokeripitoisuus vahingoittaa pieniä verisuonia (hiussuonia) ja valtimoita, minkä seurauksena monien elinten toiminta voi heikentyä. Seurauksena voi olla silmän verkkokalvosairaus eli retinopatia, joka ajan mittaan heikentää näköä.

Toinen merkittävä lisäsairaus on munuaissairaus eli nefropatia. Sen ensimmäinen ilmenemä on virtsan valkuaismäärän suureneminen. Vuosien kuluessa sairaus voi aiheuttaa vaikean munuaisen vajaatoiminnan.

Kolmas merkittävä lisäsairaus on ääreishermoston häiriö eli neuropatia, joka ilmenee etenkin jaloissa aiheuttaen särkyjä ja tunnottomuutta. Tuntoaistin ja heikentyneen verenkierron seurauksena jalkoihin voi syntyä pitkäaikaisia ja vaikeasti hoidettavia haavaumia ja tulehduksia.

Diabeteksessa esiintyy selvästi tavallista enemmän valtimotautia ja siihen liittyviä sairauksia, kuten sydäninfarkteja ja aivoverenkierron häiriöitä. Näiden vaara on diabetesta sairastavalla 2–3 kertaa suurempi kuin ei-diabeetikoilla.

Diabeteksen hoito

Diabeteksen hoidon päätavoite on saada verensokeri riittävän lähelle normaalia tasoa. Verensokeriin vaikuttavat ruokavalio ja liikunta ja sitä voidaan alentaa diabeteslääkkeillä.

Tyypin 1 diabeteksessa insuliini on ainoa diabeteslääke alusta lähtien. Tyypin 2 diabetesta hoidetaan useimmiten aluksi tablettilääkkeillä ja myöhemmin siirrytään pistoksiin. Hoidon vaikutusta verensokereihin seurataan sokerihemoglobiinilla (”pitkäsokerilla”). Suosituksen mukaan sokerihemoglobiiniarvon tavoitearvo on alle 53 mmol/mol (7,0 %). Jos hoidon aikana esiintyy haittaavasti liian alhaisia verensokeriarvoja eli hypoglykemiaa, voidaan tyytyä korkeampaan arvoon.

Erityistä huomiota kiinnitetään sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn, koska niiden vaara on diabeetikoilla huomattavasti suurentunut. Usein käytössä on verenpainetta ja veren kolesterolia alentavia lääkkeitä. Diabetes lisää vaaraa sairastua sydäninfarktiin ja aivoverenkiertohäiriöihin. Siksi verenpaineen ja veren kolesterolin tavoitearvot ovat diabeetikoilla yleisiä ohjearvoja tiukemmat. Tarvittaessa käytetään lisäksi veren hyytymistä estävää asetyylisalisyylihappoa (eli aspiriinia).

Lisäsairauksien hoito

Jotta diabeteksen lisäsairauksien ilmaantuminen voitaisiin havaita mahdollisimman ajoissa, diabeetikoille tehdään säännöllisesti niitä kartoittavia tutkimuksia. Näihin kuuluvat silmänpohjien valokuvaus, virtsan valkuaisen tutkiminen yövirtsasta, neuropatian oireiden seuraaminen ja diabeteshoitajan tai lääkärin suorittama jalkojen tutkimus.

Lievässä verkkokalvosairaudessa sen etenemistä estetään tehostamalla diabeteksen hoitoa. Pitemmälle edennyttä verkkokalvosairautta silmälääkäri hoitaa laserhoidoilla. Jos virtsan valkuaisen eritys todetaan suurentuneeksi, munuaissairauden etenemistä estetään mahdollisimman tehokkaalla verenpaineen ja diabeteksen hoidolla. Neuropatian etenemistä voidaan hidastaa tehostamalla diabeteksen hoitoa. Jalkahaavaumien ja -tulehdusten ehkäisemiseksi voidaan pyytää jalkojenhoitajan antamaa ohjausta ja hoitoa, jos potilaalla on haavaumille altistavia tekijöitä.

Diabeteksen ehkäisy

Tyypin 1 diabetekseen ei toistaiseksi ole olemassa ehkäisevää hoitoa.

Tyypin 2 diabetesta voidaan tehokkaasti ehkäistä painonhallinnalla ja liikunnalla. Normaalipainon säilyttäminen voi lykätä diabeteksen puhkeamista useita kymmeniä vuosia. Ehkäisevät toimet ovat erityisen tärkeitä silloin, kun diabeteksen riski on tavallista suurempi. Tällaisessa vaarassa ovat henkilöt, joiden isällä tai äidillä on tyypin 2 diabetes, ja naiset, joilla on ollut raskauden aikainen diabetes (gestaatiodiabetes).

Tyypin 2 diabetekseen vaaran arvioimiseksi on kehitetty riskitesti.